Seuraava postaus

Postauksen nimi on seuraava postaus, koska sitä se on. Aika menee nopeasti täällä ja yhtäkkiä huomaakin, että edellisestä onkin jo viikkoja aikaa. Tällä kertaa kuvapainoitteinen ja hajanainen avautuminen.

Olin katsomassa Edmonton Oilersin ja Minnestoa Wildin välistä NHL pre-season matsia Saskatoonin Sasktel Centerissä. Halli oli täynnä eli noin 7000 ihmistä oli ängennyt paikalle seuraamaan harvinaista herkkua. Hieman harmittavasti Wild oli saapunut paikalle täysin AHL-miehistössä, josta kertoo se, että suomalainen Erik Haula oli Wildin ykkössentteri. Onnekseni sain kuitenkin nähdä NHL:n mahdollisesti isoimman supertähtilupauksen sitten Sidney Crosbyn eli Connor McDavidin Oilersin paidassa. Kaveri oli kyllä dominoiva voima varsinkin hyökkäyspäässä ja loi paikkoja muille kuin Mikke Granlund konsanaan, mutta jopa paremmin. 

Ottelu päättyi Oilersin 3-0 voittoon, mutta koska ensi kaudella liigassa pelataan tasurin jälkeen 3 vastaan 3 jatkoaikaa, sitä testattiin tässä harjoitusottelussa. Haula iski Wildille jatkoaikamaalin nopeasti ja ottelu oli valmis. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan, vaikkei ihan oikealle NHL-ottelulle vedä vertoja.

Yhtenä lauantai-iltana vaihto-opiskeljoita lähti iso kasa Nuit Blanchiin -tapahtumaan keskustaan. Kyseessä oli Taiteden yön tapainen häppeninki, jossa oli erilaista taidetta elmukelmutetusta ristekyksestä valoviritelmähökötysteoksiin. Yhdys sanat on vaike ita.

Sää on ollut pääosin todella hyvää. Auringosta ollaan saatu nauttia ja jopa yhdestä hellepäivästä. Joinakin vuosina on tähän lokakuun alkuun tullut jo luntakin huonekaverini mukaan, mutta siitä ei ole vielä tietoakaan. Yli kymmenessä asteessa mennään vielä helposti. Tarkka pitää kuitenkin olla ennen kuin ulos lähtee. Yhtenä päivänä saattaa pärjätä t-paidassa kun taas toisena takki on osuvampi valinta. Sen vuoksi checkaan sään puhelimestani Yahoo Weather -sovelluksella. Ei ole ostettu mainos, mutta sovellus on siisti ja toimii, joten suosittelen!

Tässä aika perus ruoka-annos. Yleensä otan kyllä enemmän kaikkea. Maitoakin saa, joskin se on 1 prosenttista, vaikka rasvattomasta pidän enemmän. 1-prosenttista tulee vain yhdestä hanasta, kun taas suklaamaitoa saa kahdesta, mikä "tekee järkeä", koska sitä jengi täällä näyttää juovan enemmän. Ihme touhua.

Kävin leffassa katsastamassa Riddley Scottin uuden elokuvan The Martianin. Hyvä kokemus ja 3D lasit olivat loistavat ja kevyet. Ne olivat erikoisesti kertakäyttömallia.

Edwardsissa opiskelen ja ilme ei oikeastaan edes kuvaa mieltymystä. Proffat ovat päteviä. mistä pidän. Ensi viikolla onkin sitten jo ensimmäinen mid-term koe.

Seuraava postaus oli tässä. Seuraava seuraava postaus tulee varmasti nopeammin. Ainakin ennen joulukuuta.

Arkea?

Reilu pari viikkoa on nyt takana, joten tuntuu, että arki alkaa rullamaan alun orientaatioiden ja muiden erikoisuuksien jälkeen. Mutta mistäs se arki sitten koostuu?

Ensimmäiseksi tulee opiskelu tai niin pitää ainakin sanoa. Kursseja mulla on neljä, jota eräs suomalainen vaihto-oppilas, joka oli täällä viime vuonna suositteli. Viisi olisi kunnianhimoinen tavoite, mutta kun on uudessa ympäristössä, uudessa maassa, uusien ihmisten kanssa, on hyvä pitää koulurasitus helpohkona. Vaikeaa kyllä vielä sanoa paljonko opiskeluun menee aikaa kaiken kaikkiaan. Itse luonteja on noin 12 tuntia viikossa. Siihen päälle tulee vielä se omatoiminen opiskelu eli tehtävät ja kokeisiin luku.

Seuraavana mieleen tulee syöminen. Mulla on Meal Plan yliopiston ruokalaan. Sillä saan 17 annosta viikossa. Käytännössä se tarkoittaa kolmea ateriaa arkipäivänä ja kahta viikonlopun päivinä. Nerokkaimmat matikkahiket laskivat, että tuostahan tulee 19. Totta. Eli kaksi ateriaa pitää jättää väliin eli syödä muualla tai sitten maksaa ekstraa ja syödä ne siellä ruokalassa. Ruoka on mun mielesta hyvää. Kirjoitin jo erinomaista, mutta pyyhin sen pois. On eri salaatteja, riisiä, perunoita, ranskalaisia, pizzoja, pastoja, lihoja, kanaa, jälkkäreitä ja jopa sushia. Eri päivinä eri vaihtoehtoja, mutta aina löytyy jotain hyvää syötävää.

Puuro maistuu aamulla. Joku muu sotki.

Jäljelle jää erinäinen muu toiminta. Tähän mennessä se on koostunut bileistä, kuntosalilla käymisestä, erilaisista koulun tapahtumista ja koneella dataamisesta. Ainiin, kävin jooga ja meditaatio -tunnilla, jolle päätin osallistua hetken mielijohteesta "kerhojen" esittelypäivänä. En oikein taipunut, mutta oli miellyttävää. Meditointi on kiinnostanut ennestään ja nyt sitä pääsi kokeilemaan ohjaajan ohjeistamana. Lauantaisin on harrastejalkapalloa, jonne ajattelin mennä katsastelemaan, miten pallo pysyy jaloissa. Tuun siis takas buffina ja henkisesti sharpimpana kuin koskaan!

Armoton saavutushylly

 Pakko vielä mainita absurdista, mutta mahtavasta fiiliksestä, jota pääsee välillä kokemaan, kun siirtyy tunnilta toiselle kampuksella, jossa tuhannet opiskelijat tekevät samaa kiprakassa, mutta lämpimässä Kanadan säässä. Ihan niin kuin leffoissa, vaikka "sen oikean" Jenkkien sijasta ollaankin vain Kanadassa.

Ääripäitä sosialisoinnissa

Mietin, että voin kirjoittaa tänne totuutta kaunistellen, mutta se ois liian tylsää. Hienoa ja monella tapaa upeeta se ois, mutta ei elämä oo sellasta aina.

Kampuksen keskellä

Kavereiden tekeminen on aina ollut vähän haastavaa mulle ainakin jollain tasolla. Oon ihan mahtava pääsemään siihen vaiheeseen, että moikataan käytävällä ja hymyillään varovaisesti. Saatan jopa keskustella jonkin verran kuulumisista lempi NHL-joukkueesta, mutta kun pitäisi päästä sen tason yli, tulee vaikeuksia. Pitäis sopia yhteistä tekemistä tai jotain muuta, miten kaverisuhde etenisi. Näin oon ainakin kuullut sen menevän.

Pahimmillaan tuntuu vain, ettei saisi kunnon kontaktia tapaamiin ihmisiin. On se sitten kielimuuria, kulttuurimuuria tai sitten vain mun omaa muuria. Kaikkien kaveri en haluakaan olla, mutta vähän paremmat prosentit kelpaisi. Asiaa vaikeuttaa sekin, kun näkee miten jotkut osaavat kavereiden tekemisen taidon eksponentiaalisesti paremmin. He saavat sen näyttämään helpolta. Tiedän teoriassa miten se tehdään. On vaarallista alkaa sanomaan, että "en vain ole x:n kaltainen ihminen". Siitä voi syntyä itsensä toteuttava premissi. Noin tekee kuitenkin mieli sanoa. Tämä on yksi puoli.

Eilen oli kuitenkin myös tosi erinomainen päivä sosialisoinnin kannalta. Edwards School of Businessin jonkinmoinen opiskelijayhdisys järjesti "Big buddy, little buddy" -tapahtuman. Big buddyt olivat vanhempia opiskelijoita kolmannelta tai neljänneltä vuosikurssilta ja Little buddejä oltiin me eli uudet opiskelijat. Mun Big buddy oli Callen, joka tarjosi kyydin House partyyn, juomia ja vielä safkat mäkkäristä illan päätteeksi. House partyssa oltiin omakotitalon pihalla, missä soi samanlainen musa, jota Suomessakin kuulee. Onpas globaalia. Kohokohta oli kuitenkin klassinen beer pong -peli, jota pelasin jopa neljä peliä. Voitot taisi olla 2-2.

Se kuuluisa beer pong

Big buddy ja little buddies

Tulin tunnetuksi nimellä Mr. Finland, sillä Roope oli liian vaikea nimi ja jokin tylsä Robert tai Rob muunnelma ei innostanut ihmisiä. No, ei paha. Ilta loppui kuin käsikirjoitetusti parin poliisin paikalle tuloon. Party's over guys. Ei siinä mitään, kello alkoikin olla jo kotiin menon verran ja kytät olivat mukavia jopa Kanadan skaalalla.

Siinä oli sitä toista puolta. Millaiseenkohan lopputulemaan tässä pääsisi? Kai se on jotain harmaalta alueelta, sillä sieltä ne vastaukset yleensä löytyy. Pitäisi pystyä olla yksinkin, mutta ei jäädä siihen mielentilaan. Täytyisi panostaa parhaansa mukaan siihen sosialisointiinkin. Se on se, missä parannettavaa kaiketi on.  

Ekat päivät

Kolme lentoa tuntuivat aika helpoilta loppujen lopuksi. Ainoa ongelma oli se, etten millään ehtinyt viimeiselle lennolle Calgarystä Saskatooniin, sillä maahanmuuttotoimistossa lentokentällä meni tuskastuttavan paljon aikaa. Lopulta pääsin ysin jälkeen Saskatooniin, missä vastassa oli tutori, joka oikein kädestä pitäen otti vastaan ja näytti mistä saan taksin ja muutaman paperin. Yliopiston kustantamassa hotellissa meni ensimmäinen yö ja uni maitti.

Tämä on caption.

Seuraavana aamuna kampukselle ja omaan huoneeseen. Siellä Kalen jo epäpakkasi kamojaan äitinsä kanssa. Ja kamaa oli paljon. Hän asuukin täällä seuraavat neljä vuotta, kun minä taas vaan neljä kuukautta. 

Huoneen oma puoli.

Jonkin verran on ehtinyt tutustua jengiin täällä. Ensimmäiseksi kyllä pariin muuhun suomalaiseen jätkään. Eilen illalla pidettiin hauskaa muutaman muunkin kanssaopiskelijan kanssa ja seikkailtiin kampuksella yöhön asti. Semi-hyvillä fiiliksillä jatketaan. Aye?